
Tämän blogin kirjoittaminen oli kurssityö, ja kurssi on nyt lopuillaan.
Sosiaalinen media osana yritysten markkinointiviestintää








Kuten alla tuli jo mainittua, sosiaaliseksi mediaksi voi kutsua mitä tahansa mediasisältöä, joka on tuotettu yhteisöllisesti verkossa. Paitsi henkilökohtaisella tasolla ihminen pystyy käyttämään kyseistä sisältöä myös työn merkeissä. Yrityksen intranetistä työntekijä pystyy hakemaan tarvitsemansa tietoa helposti ja nopeasti. Entä sitten ulkoiset lähteet? Voisiko tunnollinen työntekijä hakea uusia ideoita sellaisista yhteisöpalveluista, joita ei yleisesti pidetä luotettavina? Yrityksen työntekijähän voi samanaikaisesti olla aktiivinen Facebookin, Twitterin tai Bloggerin käyttäjä. Omien kiinnostusten sivuilta hän voi satunnaisesti saada sellaista tietoa, mitä ei tarkoituksella olisi löytänyt. Pitäisikö yritysjohdon suhtautua sosiaaliseen mediaan positiivisesti vai rajata sen käyttöä työpaikoilla?
”Sosiaalisen median hyödyntäminen perinteisissä organisaatioissa ja työyhteisöissä on haastellista. Usein työntekijöillä, varsinkin nuorilla työelämään menneillä nettisukupolven edustajilla, on sosiaalisen median osaamista, mutta työkulttuuri ja yhteisölliset tiedonvaihtokanavat eivät tue sosiaalisen median lajirikkautta ja ilmentymää. Yrityksissä voitaisiin hyödyntää virtuaalisia työtiloja, joissa suunnitelmia, hankkeita, osaamista ja innovaatioita työstettäisiin yhteisöllisesti. Joissain yrityksissä ei katsota suopeasti sitä, että työntekijät käyttävät työajallaan esimerkiksi Facebookia. LinkedIn ehkä vielä hyväksytään, koska se on lähtökohtaisesti luotu ammatillisten kontaktien ja tiedonvaihdon ylläpitoon. Paljon muutoksia tarvitaan ajattelutavoissa, asenteissa, tiedonvaihdon rakenteissa ja infrastruktuurissa sekä johtamiskulttuurissa. Sosiaalinen media haastaa miettimään luottamuksen, luottamuksellisuuden, yksityisyyden, ajankäytön, asiakkuuksien, yritysvastuun ja työhön sitoutuneisuuden käsitteitä uudessa valossa.”
lähde: http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/tutu/Documents/publications/eTutu_2009-1.pdf
-Anna-

En tiedä onko tämä tutkijaisältä peritty tapa, vai mistä lie tarttunut, mutta kun minulle annetaan uusi tehtävänanto, aloitan aina käsitteiden määrittämisellä. Vaikka tietäisinkin mitä käsite tarkoittaa, kaivan silti esiin vanhan ystäväni Suomen kielen perussanakirjan. Se mikä monen mielestä on turhaa kertausta, on minulle automaattinen lähtöruutu.
Niin tein nytkin, kun blogimme teemaksi ilmoitettiin Sosiaalinen media osana yrityksen markkinointiviestintää. Yritys ja markkinointi löytyivät kyllä, Mutta s:n kohdalla tuli ongelma, sillä vuosina 1990-1994 painettu sanakirjasarja ei ole enää ihan ajan tasalla. Kyllä se sosiaalisen ja median noin erillisinä sanoina tuntee, mutta onko lopputulos tässä tapauksessa enemmän kuin osiensa summa? Onneksi samaisen ilmiön tuote Wikipedia osaa kertoa enemmän. Sen mukaan sosiaalinen media on "prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologian avulla”.
Mutta Wikipediakaan ei osaa kertoa, mitä merkitystä sosiaalisella medialla on nykyajan yritykselle ja sen markkinointiviestinnälle. Se kuitenkin tulee selväksi, ettei sosiaalisen median merkitystä tule aliarvioida. Se on keino tavoittaa ihmisiä ja mainostaa itseään, mutta samalla viidakko, jonka sisältöä ei millään tavalla voi kontrolloida. Ennen kirjoitettiin harmittavasta asiasta korkeintaan yleisönosastokirjoitus, mutta sosiaalisen median myötä myös inhon ilmaisu on muuttunut helpommaksi ja monipuolisemmaksi. Vuosi sitten siskoni uhkasi perustaa Facebookiin viharyhmän, ellei saisi jäätelöbaarissa heti parempaa palvelua. Keskustelupalstat vilisevät ties minkälaista valitusta, ja koska mielipiteet perustuvat kokemukseen, on niillä uusiin asiakkaisiin usein suurempi vaikutus kuin mainoksilla. Yrityksen onkin suhtauduttava sosiaaliseen mediaan mahdollisuutena, jolla on kaksi puolta. Oleellista on ymmärtää toiminnan käyttäjälähtöisyys. Mielipiteitä ja näkemyksiä ei voi kontrolloida, joten lienee parasta keskittyä hoitamaan homma hyvin ja kerätä sitä kautta mahdollisimman paljon positiivista palautetta myös verkon keskustelupalstoille.
Kun viimeksi matkustin isäni kanssa autolla, puhuttiin radiossa sosiaalisesta mediasta. ”Sosiaalinen media”, isäni pyhähti. ”Aina pitäisi statusta päivittää. ’Ajan nyt Lohjan kohdalla moottoritiellä, aurinko paistaa.’” Yli viisikymppisestä, marginaalisen alan yksityisyrittäjästä ajatus voi tuntua hassulta, kun oma maine on ansaittu hyvin hoidetulla työllä ja markkinointi hoitunut sitä kautta puskaradion voimalla. Jos ei ole käyttänyt koskaan edes käyntikortteja, sosiaalinen media ei ehkä tunnu tarpeelliselta. Mutta jos minä nyt perustaisin saman alan yrityksen, voisi Facebook -tili hyvinkin olla ensimmäisinä hoidettavien asioiden listalla. Nykyajan maailmassa kun tuntuu olevan vaikea saada muuten ääntään kuuluviin.
-Inari-
TPS - JYP SM-liigan välierä ja TPS:n mahdollisuus saada neljäs ratkaiseva voitto finaaliin pääsemiseksi. Minulla sattuu olemaan omat treenit juuri samaan aikaan, joten pistän digiboksiin ajastimen päälle ja päätän katsoa pelin iltapalaksi treenien jälkeen pakastepizzan ohella. Illan tullen pizzan ollessa uunissa päätän pikaisesti vielä pistäytyä Facebookissa vilkaisemassa, onko joku käynyt kommentoimassa statustani - suuri virhe. Etusivun latauduttua ruudullani komeilee suurin kirjaimin kirjoitettuna: TPS FINAALIIN!! Kuinka tyhmä olinkaan. ”Riippuvuuteni” sosiaaliseen mediaan pilasi päiväni kohokohdan ja tyydyin katsomaan ottelun pikakelauksella läpi. En ikinä tullut ajatelleeksi, että sosiaalisesta mediasta olisi minulle varsinaisesti haittaa, mutta välillä täytyy sittenkin miettiä, haluanko olla aivan ajan hermoilla.
Useimmiten löydän Facebookin etusivultani hyvinkin hyödyllistä ja hauskaa tietoa. Tällä hetkellä ihmisten mielissä pyörivät vappusuunnitelmat, joiden puntarointi käy kätevästi Facebookin kautta. Myös paikalliset ravintolayrittäjät ovat tämän huomanneet ja tapahtumakutsuja satelee. Minun ei tarvitsekaan miettiä, mitä ohjelmaa keksin vapuksi, sillä se tehdään puolestani. Kutsujen saaminen edellyttää kylläkin liittymistä Facebook-ryhmiin omatoimisesti, joten ennen kuin tämä tapahtuu, eivät kutsut minua tavoita. Siihen olen varsinkin hieman pettynyt, ettei mikään kuppila ole minulle vielä ilmoittanut, mihin menen katsomaan illan neljättä SM-liiga finaalia TPS-HPK.
-Karo-
Nykymaailmassa Internetista on tullut niin tuttu, että meille ei enää synny mitään epäilyksiä mistä löytäisi tarvittavat yhteystiedot tai aukioloajat. Tietenkin puhelinluettelot ja numeropalvelut ovat edelleen olemassa. Mutta entistä useammin me suuntaamme vaan suoraan Googleen ja haemme tiedon sieltä. Kuulin eilen kaveriltani kuumasta joogasta. Hän asuu Lontoossa ja on todella innoissaan uudesta harrastuksestaan. Hänen intonsa tartui minuun ja menin nettiin hakemaan tietoa siitä, pystyykö kyseistä joogalajia harrastamaan Turussa. Vain muutamalla napin painalluskella löysin www.hotjooga.fi sivuston ja tutustuin Turussa sijaitsevan joogakoulun tuntiaikatauluihin. Tunneille ilmoittautuminen tapahtuu netissä. Sivustolta saa myös hyödyllisiä vinkkejä ensikertalaiselle. Näin helppoa se on. Puolen tunnin lukemisen jälkeen tiesin aika paljon siitä, mitä tunneilla tapahtuu, mitä kannattaa pukea päälle ja mitä ottaa mukaan. Olin myös rekisteröitynyt sivustolle joogakoulun asiakkaaksi ja suunnittelen meneväni sinne lähiaikoina.
Sosiaalinen media on markkinointiviestinnän kanava, jonka avulla yritys ja sen asiakkaat pääsevät pitämään suoraa yhteyttä toisiinsa. Asiakkaan on näin ollen helpompaa lähestyä yritysken henkilökuntaa ja saada tarvitsemansa tietoa/ongelman ratkaisua. Yritys taas markkinoi tuotteitaan kustannustehokkaasti ja näkyvästi. Yllä mainituista molemminpuolisista hyödyistä on jo puhuttu paljon. Ongelmana on vaan se, että merkittävä osa yrityksista ei ymmärrä vieläkään sosiaalisen median tarkoitusta. Tuloksena ovat mitäänsanomattomat fanisivut Facebookissa, joissa ei näy mitään toimintaa. Onnistunut markkinointiviestintä verkossa vaatii työpanosta. Eihän tylsä fanisivusto tuota mitään tuloksia. ”Yritetään yhdessä” on blogimme nimi. Joten yritetään yhdessä selvittää, millaisin keinoin sosiaalisesta medista saadaan maksimaalinen hyöty.
Olin ala-asteen puolivälissä, kuin meidänkin kotiin tuli internet. En oikein ymmärtänyt, mikä se on ja miten se toimii, vaikka olinkin lukenut siitä etukäteen. ”Nettiaikaa” minulla oli joka toinen päivä, maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. Nyt puoli tuntia on se aika, jonka vietän sosiaalisissa verkkopalveluissa joka aamu syödessäni aamiaista. Silloin tarkistan sähköpostini, luen blogieni mahdolliset kommentit, käväisen Twitterissä ja nykyisin myös Facebookissa. Päivitän statukseni muutamassa paikassa siinä sivussa. Koulun jälkeen palaan koneelle ja internetin ääreen, sillonkin suuri osa käyttämistäni sivuista edustaa sosiaalista mediaa.
Sosiaalisesta mediasta on tullut tavallista, jokapäiväistä. Toisinaan se tuntuu jopa välttämättömyydeltä. Silloin kun en vielä käyttänyt Facebookia, kaverini valittivat, että ”sulle pitää kaikki asiat aina kertoa erikseen”. Ihan kuin asuisin korpimökissä ilman puhelinta, postikin kulkisi vain kerran viikossa. Sosiaalinen media on minun ikäisilleni yleensä sen verran arkinen asia, että elämä ilman sitä tuntuisikin kummalta. Facebook -status ei välttämättä korvaa henkilökohtaista kontaktia, mutta saa siitä ainakin selville, että kaveri on vielä elossa.
Myös yritysmaailmassa sosiaalinen median käyttö on lähes pakollista, sillä korpimökkiin edes kuvainnollisesti sulkeutunut yritys ei ole asiakkaiden tavoitettavissa. Se ei tarkoita sitä, ettei joku lähiseudun asukas ostaisi tuotetta tai palvelua, mutta internetin kautta tavoitettavien ihmisten määrä on tuhatkertainen. Samalla ollaan vähän hassussa tilanteessa, kun sosiaalista mediaa äkkiä joudutaankin käyttämään joka puljussa ilman osaamista ja aikaresursseja. Internet täyttyy yritysblogeista ja faniryhmistä, mutta kuinka suuri merkitys niillä lopulta on? Minä ostan vain Ingmanin jäätelöä, vaikka olisinkin Valion Facebook -kaveri.
-Inari-