{kuva sekä aiheeseen liittyvä artikkeli blogista
Taisin jo mainita sanan viidakko. Silloin viittasin lähinnä viidakon lakeihin, mutta sosiaalinen media muistuttaa viidakkoa monella muullakin tapaa. Se on laaja, tiheä ja alati kasvava. Siihen on vaikea päästä sisään, mutta vielä vaikeammaksi voi osoittautua ulospääsy sitten kun sitä alkaa kaivata.
Fred Cavazzan laatima Social Meda Landscape -kaavio jaottelee ja listaa sosiaalisen median palveluita ja työkaluja. Se sisältää kymmeniä nimiä, mutta kattaa silti vain osan palveluista. Merkittävää on myös se, että palveluita tulee koko ajan lisää. Samalla osa vanhoista tosin kuihtuu pois, kun käyttäjät siirtyvät muualle. Sosiaalisen median riskeihin kuuluukin se, ettei tiedä, onko osana markkinointiviestintää ja sisällöntuotantoa käytetty työkalu enää huomenna olemassa. Tai käyttääkö sitä kukaan. Jos ei, sehän on sama kuin ei olisi olemassa ollenkaan.
Oleellista on se, ettei yksikään näistä työkaluista itsessään pysty tuottamaan yhteisöä, vain sen jäsenet voivat. Missä ihmiset ovat ja toimivat, siellä sosiaalinen media kukkii. Viidakkoon suuntaavan yrityksen onkin ensin kartoitettava, missäpäin sen asiakkaat mahdollisesti liikkuvat. Koska joka paikkaa ei voi valloittaa, on valittava muutama työkalu ja käytettävä niitä johdonmukaisesti. Onnistuneeksi markkinointiviestinnäksi ei voi kutsua muutaman merkinnän blogeja, aloitettuja wikejä tai unohdettuja Facebook-ryhmiä, jossa kukaan ei kommunikoi. Yrityksen on tehtävä valintansa, aloitettava jostakin ja panostettava sosiaalisen mediansa ylläpitämiseen. Olisi ehkä aika myöntää, että moinen voi olla ihan oikeaa työtä. Tästä eteenpäin joka yrityksessä pitäisi pohtia, kuka kaiken päivittämisen ja tiedottamisen hoitaa. Jonkun on oltava se sosiaalinen meedio, joka on vastuussa.
-Inari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti