Kuten alla tuli jo mainittua, sosiaaliseksi mediaksi voi kutsua mitä tahansa mediasisältöä, joka on tuotettu yhteisöllisesti verkossa. Paitsi henkilökohtaisella tasolla ihminen pystyy käyttämään kyseistä sisältöä myös työn merkeissä. Yrityksen intranetistä työntekijä pystyy hakemaan tarvitsemansa tietoa helposti ja nopeasti. Entä sitten ulkoiset lähteet? Voisiko tunnollinen työntekijä hakea uusia ideoita sellaisista yhteisöpalveluista, joita ei yleisesti pidetä luotettavina? Yrityksen työntekijähän voi samanaikaisesti olla aktiivinen Facebookin, Twitterin tai Bloggerin käyttäjä. Omien kiinnostusten sivuilta hän voi satunnaisesti saada sellaista tietoa, mitä ei tarkoituksella olisi löytänyt. Pitäisikö yritysjohdon suhtautua sosiaaliseen mediaan positiivisesti vai rajata sen käyttöä työpaikoilla?
”Sosiaalisen median hyödyntäminen perinteisissä organisaatioissa ja työyhteisöissä on haastellista. Usein työntekijöillä, varsinkin nuorilla työelämään menneillä nettisukupolven edustajilla, on sosiaalisen median osaamista, mutta työkulttuuri ja yhteisölliset tiedonvaihtokanavat eivät tue sosiaalisen median lajirikkautta ja ilmentymää. Yrityksissä voitaisiin hyödyntää virtuaalisia työtiloja, joissa suunnitelmia, hankkeita, osaamista ja innovaatioita työstettäisiin yhteisöllisesti. Joissain yrityksissä ei katsota suopeasti sitä, että työntekijät käyttävät työajallaan esimerkiksi Facebookia. LinkedIn ehkä vielä hyväksytään, koska se on lähtökohtaisesti luotu ammatillisten kontaktien ja tiedonvaihdon ylläpitoon. Paljon muutoksia tarvitaan ajattelutavoissa, asenteissa, tiedonvaihdon rakenteissa ja infrastruktuurissa sekä johtamiskulttuurissa. Sosiaalinen media haastaa miettimään luottamuksen, luottamuksellisuuden, yksityisyyden, ajankäytön, asiakkuuksien, yritysvastuun ja työhön sitoutuneisuuden käsitteitä uudessa valossa.”
lähde: http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/tutu/Documents/publications/eTutu_2009-1.pdf
-Anna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti